Eksyneet lapset VI

LÖYDÄMME AARTEEN

"Kiivetään puusillalle!" sanoi isoveikka. "Isoveikka, auta minut sillalle", sanoi pikkusisko. "Selvä", sanoi isoveikka ja nosti tytön sillalle. Äiti kiipesi perässä. Äiti oli nopeampi ja hyppäsi jo alas, kun poika ja tyttö olivat vasta puolivälissä. Sitten hekin kapusivat alas, mutta tyttö tuli pojan avulla. Sitten he jatkoivat matkaa marjamaalle, sinne missä aarre oli.

"Mutta miten me löydämme oikean kohdan", kysyi tyttö huolestuneena. "Minä muistan kyllä suunnan", sanoi poika ja osoitti sormellaan sinne, missä oli mustikoita eniten. Niin he kävelivät sinne. Kun äiti astui johonkin kovaan, hän kääntyi katsomaan ja huudahti: "Mikä se on?" "Yllätys!" huusivat lapset ja nostivat laatikon sieltä ja antoivat äidille.

"Katsotaan nyt, mitä siellä laatikossa on", sanoi tyttö kiihtyneenä. "Äiti saa avata", sanoi poika. Hän avasi se ja huomasi: hieno lappu ja pipareita. "Haluan jakaa ne teidän kanssanne", hän sanoi iloisena ja antoi suukon tytön ja pojan poskelle.

"Käydään syömään heti", sanoi poika ja levitti liinan siihen, missä he voisivat syödä, ja ripusti värikkäitä serpentiinejä puihin ja laittoi kynttilöitä, sillä oli hämärää. Sitten he alkoivat syödä.

Äkkiä Minna pyrähti paikalle. "Hei", hän sanoi, "saanko tulla syömään teidän kanssanne?" "Tietysti saat", sanoi tyttö. Niin he söivät kaikki eväät.

LOPPU

Eksyneet lapset V

PIKKUSISKO EKAA KERTAA BUSSISSA

"Nyt me olemme perillä bussipysäkillä", sanoi äiti siskolle ja veljelle.

"Nyt bussi tulee!" huusi äiti. "Astutaanpa bussiin." Pikkusisko ei oikein uskaltanut, koska se oli hänen eka kertansa bussissa. "No", äiti sanoi, "kyllä sinä totut siihen, kun käyt siellä monta kertaa." "Kuinka monta kertaa?" kysyi pikkusisko. "Ainakin niin paljon", sanoi veli, "että ehdin ainakin sata kilsaa leikkiä sinun kanssasi." Mutta äiti sanoi: "Kuule isoveikka, ehkä hieman vähemmän." "Okei", sanoi pikkusisko, "mennään sitten bussiin."

Ja niin he menivät bussiin ja lähtivät. Bussinkuljettaja alkoi viedä heitä. He olivat menossa niin lähelle siltaa kuin bussilla pääsi. Pikkusiskoa pelotti hieman, mutta hän oli turvallisesti äitin vieressä.

Eksyneet lapset IV

ÄITI LÖYTYI

"Äiti! Kiva kun me sittenkin löysimme sinut!" sanoi tyttö. Lapset halasivat äitiä.

"Mutta onpas teille käynyt hassusti, sillä poika on pienentynyt ja siskonsa tullut suuremmaksi", sanoi äiti. "No niin nyt vain kävi, kun kävimme vieraassa autossa", sanoi poika pienellä äänellä. "Ohhoh", sanoi äiti. "Mutta mennään nyt kotiin syömään", sanoi tyttö. Hänellä oli hirveä nälkä. "Selvä", sanoi äiti. "Onneksi minulla on rattaat. Pistetään poika niihin." "Selvä", sanoi sisko ja kikatti, sillä nyt hänestä oli tullut isosisko.

"Lähdetään sitten syömään", sanoi poika. "Vaikka minulla ei olekaan hirveästi nälkä." Poika ja tyttö vilkuttivat ja sanoivat: "Hei hei, nurmikenttä!"

Eksyneet lapset III

PIAN OLEMME PERILLÄ

Minnan äiti sanoi: "Pian olemme perillä. Äitinne varmaan ilahtuu, kun näkee teidät, ja lopettaa itkunsa." "Hyvä!" sanoi tyttö. "Tämä on minulle suuri ilo, että minulle tuli taas matkustajia kyytiin", Minnan äiti sanoi. "No niin, nyt me olemme perillä."

Eksyneet lapset II

KÄVELEMME PUUSILTAA PITKIN

Nyt he olivat päässeet puusillalle. Isoveli auttoi tyttöä kiipeämään. "Kiitos, isoveli, kun autoit minut ylös."

He kävelivät puusillalla ja pääsivät sitten alas. He hyppäsivät sieltä, tyttö tietenkin isoveljen avulla. Sitten he näkivät, kun he olivat päässeet sillalta pois, kaverinsa Minnan.

Minna sanoi, että hän oli nähnyt heidän äitinsä, joka oli kiviaidalla varsin kaukana täältä. "Hän itki siellä ja kyseli, oletko nähnyt lapsiani. Minä sanoin, että ikävä kyllä en." Sitten Minna sanoi: "Te tulette minun mukaani. Mennään autolla sinne. Äitini ajaa. Sitten teidän äitinne tulee iloiseksi jälleen, kun näkee teidät. Sitten me mennään kotiin."

Eksyneet lapset I

PISTETÄÄN NAMUSIA ÄITILLE

Poika ja tyttö olivat poimimassa marjoja äitinsä kanssa. Äkkiä he eksyivät äidistä, koska he menivät ihan väärään suuntaan. Sitten he huomasivat, että heidän edessään oli aivan erilainen täti kuin heidän äitinsä. Täti ihmetteli, keitä lapset olivat, ja ajatteli, että he varmaan ovat koululaisia, jotka ovat tulossa pois koulusta. Sitten lapset päättivät, että he kaivaisivat kuopan marjojen keskelle. Jos äiti kulkisi siitä ja astuisi kuoppaan, niin hän tuntisi jotain kovaa ja varmaan katsoisi sinne. Silloin hän näkisi omien lastensa tekemän yllätyksen. Yllätys oli namuset ja kirja.

"Kaivetaan kuoppa tähän", sanoi tyttö. "Hyvä ajatus", sanoi poika. "Pistetään sinne namusia!" "Pistä sinä se rasia kuoppaan, ettei se vain mene hajalle", sanoi tyttö. "Selvä", sanoi poika.

"Jatketaanpa nyt matkaa, jos äiti vaikka löytyisi", sanoi tyttö. "Mennään kohti puusiltaa. Sieltä voisi löytyä vaikka äiti tai joku auttaja." Sitten tyttö sanoi: "Auta minua kiipeämään tikapuut sillalle, isoveli, koska minä en pääse vielä niitä pitkin." "Okei", sanoi poika.

"Nyt me saavumme puusillalle", sanoi poika.